Lemmikin hyvään elämänlaatuun kuuluu luonnollisesti terveydestä huolehtiminen, jonka vuoksi omistajat tarvitsevat neuvoa, ohjeistusta ja ennalta ehkäisevää hoitoa lemmikin monessa eri elämänvaiheessa. Rokotusten yhteydessä suoritetaan samalla aina terveystarkastus, jolloin voidaan keskustella esim. ikäluokkaan kohdistuvista terveydellisistä seikoista sekä ravitsemukseen liittyvistä asioista. Aikuinen eläin tarvitsee säännöllisiä rokotuksia ja loishäätöjä aivan kuten pennutkin ja seniori-ikään saavuttuaan terveystarkastuksiin kannattaa yleensä liittää myös laboratoriotutkimuksia.

Perinnöllisten sairauksien ehkäisemiseksi lemmikki tarvitsee pentujen tekoa suunniteltaessa erilaisia virallisia tutkimuksia, mm. viralliset polvitarkastukset, -lonkka- ja kyynärnivelröntgenkuvaukset sekä mahdollisesti myös erilaisia geenitestejä. Kantavalle emolle tehdään sitten ultraääni- tai röntgentutkimuksia tarvittaessa, kun halutaan selvittää pentujen lukumäärää ja kuntoa.

Sairauksien hoidossa omistajalla on tärkeä rooli, jotta saadaan selvitettyä kaikki oireet ja niiden taustat tarkasti. Diagnoosiin ja hoitoihin päädytään vasta huolellisten tutkimusten kautta, koska vaivan perimmäinen syy tulee aina selvittää, jotta sairautta pystyttäisiin tuloksellisesti hoitamaan.

Rokotukset

Rokotusohjelmien ylläpitäminen on tärkeää, jotta Suomessa pysyy yllä voimakas laumasuoja. Kun suurin osa lemmikeistä on rokotettu, vaarallisilta epidemioilta vältytään. Myös matkustaessa yksilön suojaaminen on tärkeää, koska ulkomailla ei ole samanlaista laumasuojaa mitä meillä Suomessa. Useimmiten koirat rokotetaan raivotautia, parvoa, tarttuvaa maksatulehdusta, kennelyskää ja penikkatautia vastaan. Kissoilla tärkeimmät rokotukset annetaan kissaflunssaa ja kissaruttoa vastaan. Pennut rokotetaan normaalisti (8) 12 ja 16 viikon iässä, ja rokotesuoja vahvistetaan vuoden iässä, minkä jälkeen se on voimassa kolme vuotta. Kennelyskää vastaan vastustuskyky on lyhytaikainen, joten rokote tulee uusia vuosittain.

Rokotteita annettaessa tulee noudattaa kunkin valmisteen valmisteyhteenvedossa annettuja ohjeita sekä rokotusaikataulua.

Koirat

Rokota vain terveitä koiria, joilla on joko loistilanne tutkittu ulostenäytteellä tai matolääkitys annettu 1-2 viikkoa ennen rokottamista. Narttukoirat suositellaan rokotettaviksi ennen astutusta (kts. herpesrokote). Eri rokotteita ei suositella annettavaksi samanaikaisesti. Elävien rokotteiden antoväliksi suositellaan 3-4 viikkoa. Rokotusten välin on oltava vähintään kaksi viikkoa. Tiineiden tai immunosuppressoitujen eläinten rokottamista eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei suositella.

Kennelyskä

Kennelyskällä viitataan koirien tarttuvaan hengitystietulehdukseen, jonka taustalla voi olla lukuisia eri viruksia ja bakteereita. Tärkeimpiä näistä ovat koirien parainfluenssavirus ja Bordetella bronchiseptica -bakteeri. Rokotusta näitä taudinaiheuttajia vastaan suositellaan käytettäväksi kenneleissä ja usein näyttelyissä käyville koirille. Useat näyttely- ja kilpailujärjestäjät myös vaativat rokotuksen voimassaoloa osallistuvilta eläimiltä. Rokotteiden antama immuniteetti kennelyskän aiheuttajia vastaan on lyhytkestoisempi kuin muilla rokotteilla (ks. alla), ja yleisesti kennelyskärokotus uusitaankin vuosittain.

Kennelyskärokotteita on saatavilla sekä perinteisinä ihon alle annosteltavina injektioina että paikallisesti limakalvoille suihkutettavina valmisteina.

Yhdistelmärokotteet 

Koirille on saatavilla kolmois- (penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvo) ja nelosrokotteita (penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, parvo ja parainfluenssa). Näiden rokotteiden antama immuniteetti taudinaiheuttajia vastaan kestää yleensä (parainfluenssa lukuunottamatta) useita vuosia, ja useimmat valmistajat suosittelevat uusintarokotusta kolmen vuoden välein.

Parvo 

Parvo on herkästi tarttuva, erityisesti pennuille vakavan infektion aiheuttava virus. Koirat tulee rokottaa parvoa vastaan säännöllisesti. Kaikki koiranpennut suositellaan rokotettavaksi parvovirusta vastaan. Mikäli pennuilla on korkea riski sairastua parvovirukseen, rokotukset voidaan aloittaa aikaisemmin kuin muut rokotteet. Valmistekohtaiset rokotussuositukset on kunkin valmisteen yhteenvedossa.

Rabies 

Rabiestartunta on tappava tauti, joka leviää lähes yksinomaan raivotautisen nisäkkään pureman välityksellä. Rokottamalla koirat ennaltaehkäistään infektio koirassa ja taudin mahdollinen leviäminen muihin eläimiin ja ihmiseen. Ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi koirille noin 4 kuukauden iässä ja toinen vuoden iässä. Tämän jälkeen rokotusväli on 3 vuotta. Kaikki koirilla käytetyt rokotteet ovat inaktivoituja. 

Raivotautirokote voidaan antaa samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa vain, mikäli valmisteen tiedoissa on tästä maininta. Jos koiralla on aiemmin havaittu tai epäilty riski rokotereaktioille, ei rokotteiden yhtäaikainen antaminen ole suositeltavaa.

Leptospiroosi 

Leptospiroosi on maailmanlaajuisesti esiintyvä zoonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti. Leptospiroosirokotetta suositellaan käytettäväksi koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen (eteläinen Eurooppa, Aasia, Pohjois-Afrikka). Rokottaminen antaa suojaa kliinistä tautia vastaan, mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä. Tartunnan saanut koira voi rokotuksesta huolimatta erittää leptospira-bakteeria. Rokotteet saattavat aiheuttaa joillekin koirille yliherkkyysreaktioita. Rokotusta ei suositella alle yhdeksän viikon ikäisille pennuille. Perusimmunisointiin tarvitaan kaksi rokotusta 2–4 viikon välein ja tehosterokotus annetaan vuosittain, tarkka rokotusohjelma tulee kuitenkin tarkistaa käytetyn rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Herpes 

Koiran herpesvirus (CHV) voi aiheuttaa vastasyntyneille pennuille vakavan, kuolemaan johtavan yleisinfektion. Tämän takia astutuksessa käytettävät narttukoirat voidaan rokottaa astutuksen yhteydessä herpesvirusta vastaan pentujen suojaamiseksi. Pennut saavat immunisoidun emän ternimaidosta passiivisen suojan CHV:tä vastaan, joten suojan saamiseksi pentujen riittävä ternimaidon saanti on turvattava. Kunkin valmisteen ohjeista löytyy rokotuksen aikataulu mutta yleisesti rokottaminen aloitetaan, kun narttu tulee kiimaan. Immuniteetin kesto narttukoirassa ei ole tiedossa

Kissat

Kissojen rokotustarve vaihtelee suuresti kissan käytön, ympäristön ja kissapopulaation mukaan. Esimerkiksi sisäkissa, joka ei käy koskaan ulkona ei tarvitse yhtä laajaa rokotesuojaa kuin ulkoileva, luonnossa liikkuva kissa tai jalostuskissalan kolli, joka käy säännöllisesti näyttelyissä. Rokotetarpeen arvioimiseksi eläinlääkärin tulee arvioida kissan kokonaisolosuhteita ja elinpiiriä.

Rokotteita annettaessa tulee noudattaa kunkin valmisteen valmisteyhteenvedossa annettuja ohjeita sekä rokotusaikataulua. Tiineille kissoille ei tule käyttää eläviä viruksia sisältäviä rokotteita.

Kissarutto (Panleukopenia)

Rokotettujen emien pennuilla on emältä saatujen vasta-aineiden ansiosta suoja kissaruttoa vastaan yleensä 12 viikon ikään asti. Jos pentu rokotetaan ennen kuin nämä vasta-aineet ovat hävinneet, jo olemassa olevat vasta-aineet häiritsevät pennun oman immuniteetin heräämistä ja immuunivaste saattaa jäädä puutteelliseksi. Yli 12 viikon ikäiset pennut rokotetaan kerran. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudelleen 12–16 iässä. Elävää kissaruttorokotetta ei suositella annettavaksi pienille pennuille, alin suositeltava käyttöikä on tarkistettava valmisteyhteenvedosta (pikkuaivojen vaurioitumisriski on suurentunut alle 5 viikon ikäisillä). Elävää kissaruttorokotetta ei tule antaa tiineille kissoille.

Ensimmäinen tehosterokotus annetaan 1 vuoden iässä. Tämän jälkeen tehosterokotukset annetaan 1–3 vuoden välein. Valmistekohtaisia ohjeita on kuitenkin noudatettava.

Yhdistelmärokotteet

Kissat voidaan rokottaa joko kissanuha, kissanuha-klamydia, kissarutto-kissanuha, kissarutto-rabies, kissarutto-kissanuha-klamydia tai kissarutto -kissanuha- klamydia- leukemiayhdistelmärokotteilla.

Kissanuhaa (rinotrakeiitti ja caliciviruksia) vastaan rokottaessa ensimmäinen rokotus suositellaan yleisesti annettavaksi noin 12 viikon iässä ja toinen rokotus 3–4 viikon kuluttua. Rokottaminen ei estä infektiota, eikä välttämättä suojaa kaikilta oireilta.

Emon rokottaminen tiineyden aikana inaktivoituja taudinaiheuttajia sisältävällä rokotteella vähentää joidenkin tutkimusten mukaan nuorten pentujen hengitystieinfektioita passiivisen immuniteetin avulla.

Rabies

Rabiestartunta leviää lähes yksinomaan raivotautisen nisäkkään pureman välityksellä. Rokottamalla kissat ennaltaehkäistään infektio kissassa ja taudin mahdollinen leviäminen muihin eläimiin ja ihmiseen. Ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi kissoille noin 4 kuukauden iässä, toinen yhden vuoden iässä ja tämän jälkeen joka kolmas vuosi. Valmistekohtaisia ohjeita on kuitenkin noudatettava.

Raivotautirokotteen antamista samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa ei suositella, ellei valmisteen tehoa ja turvallisuutta yhteiskäytössä ole tutkittu. Mikäli kissalla on aiemmin ollut tai epäilty olevan rokotereaktio, ei yhtäaikaista antamista suositella lainkaan.

Kanit

RHD ja myksomatoosi ovat kaniineille tappavia virustauteja, joita tavataan Suomessa villikaniineilla säännöllisesti. Lemmikkikaniinien rokottamista suositellaan kaikille kaniineille Uudellamaalla ja muilla sellaisilla alueilla, joilla esiintyy luonnonvaraisia kaniineja. Avoimen tiedon sivuilla voit tarkastaa oman asuinalueesi RHD- ja myksomatoositilanteen. Näyttelyyn tai muuhun vastaavaan tapahtumaan osallistuvilla kaniineilla tulisi aina olla voimassa oleva rokote RHD-tautia ja myksomatoosia vastaan.

Rokote annetaan lemmikkikanille kertapistoksena nahan alle. Kanin tulee olla rokotettaessa vähintään 10 viikon ikäinen ja rokotus uusitaan vuosittain. Rokotteen suoja alkaa kolmen viikon kuluttua pistämisestä. Siihen asti kanin ulos viemistä, ulkoa tuodun ruuan syöttämistä sekä kontakteja tuntemattomiin ja rokottamattomiin kaneihin tulee välttää.